keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Keltainen toukokuu..

Toukokuun sade

Niin kylmä tuuli nousi ulapalta
ja rankka sadekuuro kastoi maan.
Nyt kadut siintää lammikoiden alta,
ja nurmi väikkyy suloisemmin vaan.
Pois yli kirkastuvan puiston lentää
jo huimakutri parvi pilvien,
mut ihanimman siipeen vielä entää
keväisen päivän kulta viimeinen.

Se hehkuu nyt, se häipyy sineen hentoon,
taas helläks helenee ja joutsenlentoon
se kohoo yli vihertävän maan,
niin taivaallinen loiste saattonaan,
ma että mykkänä ja hurmaantuen
sen tiestä oman kohtaloni luen,
ja silmin kyynelien kastamin
en enää muista miksi nyyhkytin.

-Saima Harmaja-

Saima Harmaja oli ensimmäinen kosketukseni runouteen. Kaksitoistavuotiaana sain lahjaksi teoksen Kootut runot, jonka luin haltioituneena. Halusin lukea lisää! Suuntasin siis kirjastoon ja löysin Saiman päiväkirjoista koostetun kirjan Palava sydän ja ahmin sen melkein yhdeltä istumalta. Enkä varmasti ollut ainoa tuon ikäinen tyttö, joka kuvitteli oman elämänsä Saiman elämän kaltaiseksi. Pettymys oli suuri kun en koskaan saanut mitään flunssaa tai mahatautia vakavampaa tautia osakseni.

Eikä kiinnostukseni Saima Harmajan runoihin ole kadonnut mihinkään vaikka joukkoon mahtuu paljon myös muiden runoilijoiden tuotantoa. Joskus se ensirakkaus vain on ja pysyy.

Miten päädyin toukokuusta kertovaa runoon, onhan viikon teemana keltainen. Assosiaatio on aika selkeä. Aikakone lauloi aikoinaan Keltaisesta toukokuusta, siitä tämä ajatus sitten lähti. Tästä pääset nauttimaan viidentoista vuoden takaisista tunnelmista.

3 kommenttia:

  1. Ihanaa Kirsi. Harmaja on myös mun lemppareita. Oon lukenut Helakisan kirjan.

    VastaaPoista
  2. Teidän blogi on törkeen hyvä! T.Anonyymi-Aino

    VastaaPoista
  3. Sain juuri mummiltani Saima Harmajan kokoelman (kun mustahan tulee kirjailija nyt). Pidin! Hyvä Kirsi!

    VastaaPoista