Oodi itsenäiselle isänmaalle.

(Kuva Miehikkälän Salpalinjamuseosta).

Mitä kirjoittaisin väristä sininen?

Vastaus on aika helppo. Kuvastaahan sininen, yhdistettynä valkoiseen, Suomea, itsenäistä isänmaatamme. Kaiken sen, mitä aioin kirjoittaa tänään, kirjoitti siskoni eilen. Joten en kirjoita pitkästi.

Seitsemänkymmentäkaksi vuotta sitten sotiemme sankarit taistelivat Talvisodassa, jotta meillä olisi tänään itsenäinen isänmaa.

Minulla on kunnia tuntea yksi näistä sotiemme veteraaneista. Eilen kävin hänen luonaan kyläilemässä, kiittämässä itsenäisestä isänmaasta. Hän kertoili sota-ajoista ja minä kyselin lisää.
Miksi?
Koska se on osa maamme historiaa ja tahdon tietää, mistä tulen. Onhan joku viisas on sanonut, että jokainen kansa koostuu sen kulttuurista, historiasta ja kielestä. Voit ymmärtää muita kansallisuuksia vain tutustumalla heidän kieleensä, kulttuuriinsa ja historiaansa. Siinä on myös resepti ymmärtää itseämme. Kuka olen, mistä tulen?

Miksi Suomi pystyi pitämään pintansa mahdottoman edessä?
Siihen rinatamalla olleella oli vain yksi vastaus. Hän oli tuolloin kaikkea muuta kuin uskovainen mies, mutta kertoi, ettei ollut yhtäkään miestä rintamalla, joka ei olisi ristinyt käsiänsä ja pyytänyt Jumalalta apua. Siinä on miettimistä meille tähän päivään.

Eilen sytytimme sinivalkoisen kynttilän ja hymyilimme.
Itsenäinen isänmaa.
Sininen ja valkoinen.

Tähän loppuun linkkinä Veteraanin iltahuuto.