Sinisyyttä Suomessa

Sinisyyttä on Suomi pullollaan. Sinisyyttä voi havaita kuunnellen, katsellen ja maistellen. Esittelen teille muutamia sinisiä asioita Suomesta kansallisuuteen liittyen, jotka nousivat mieleeni viikkomme sinisestä teemasta.

Jokainen tai ainakin valtaosa kansalaisista tuntee Jukka Kuoppamäen esittämän laulun Sininen ja valkoinen, jossa suomi-kuva on kauniisti väritetty. Minä ainakin sain jo peruskoulu aikoina kosketuksen kyseiseen lauluun musiikkitunneilla, ja kuuleehan sitä nykyään kansallishenkisissä konserteissa, karaokebaareissa kansalaisten esittämänä ja moni saattaa hyräillä tutun sävelen kuullessaan vaikkapa radion välittämänä. Sinisestä ja valkoisesta on tullut ikivihreä hitti, joka soi suomalaisuutta.

Sinisen kansallisuuden hengessä voimme havaita kaduilla kulkiessamme ”sinivuokkoja”, jotka identifioituvat - eivät suinkaan pelkästään yleisesti tunnettuun kasviin - vaan maamme järjestyksen turvaajiin, poliiseihin. Tämän kyseisen Suomen sinisyyden voi havaita kaduilla turvaamassa kansan kulkua, usein näin pikkujoulu aikaan ja erityisesti massatapahtumien yhteydessä, ja rauhoittamassa jo pelkällä näkyvyydellään kansan liiallista riehaantumista. Nimitys ”sinivuokot” kaikuu hienoista huumoria ja ehkä jopa hiukan negatiivissävytteisyyttä, vaikkakin voihan toki olla, että tämä sana on vain kehitetty elävöittämään kieltä. Eikä poliisille keksityt synonyymisanat sinivuokkoon jää, vaan suomalaisen sanonnan mukaan: ”rakkaalla lapsella on monta nimeä”.

Sinisyydestä ja sen näkyvyydestä kertovat myös univormujen värit. Ajatellaanpa arkipäivää: poliiseilla, parkkipirkoilla (nykyään) ja lipuntarkastajilla (ainakin pääkaupunkiseudulla) sekä bussi-, raitiovaunu- ja metrokuskeilla on siniset univormut. Onko sinisyys tässä mielessä kansalaisille suunnattujen palveluiden ilmentymä, joka tarjoaa virallisen näkemyksen Suomen räntäsateessa kulkijoille. Erään määritelmän mukaan sininen herättää luottamusta ja on rauhoittava väri, sitä on luonnehdittu myös etäiseksi ja viileäksi, joten miksei se juuri sopisi virka-asua värittämään.

Lopuksi, mutta ei suinkaan vähäisimmäksi kansalliseksi sinisyyden ilmentymäksi on pakko nostaa tietenkin kaikkien tuntema herkku, Fazerin sininen, se kautta aikojen kauppojen hyllyllä tarjolla oleva maitosuklaalevy syvän sinisessä kääreessään. Jo perinteiseksi luonnehdittu herkku on itse asiassa ollut markkinoilla jo vuodesta 1922 ja kääre on säilynyt jokseenkin ennallaan. Kaikkien suklaan ystävien iloksi myös perusmaitosuklaasta on tullut erilaisia variaatioita, kun siihen on lisätty mm. pähkinää, rusinaa ja marjoja. Tuotekehittely on edennyt ajan saatossa myös konvehdeista patukoihin. Pysyvyydessään sininen kääre kertoo kyseessä olevan tutun suomalaisen tuotteen, joka on rekisteröity tavaramerkki ja tullut tutuksi osana suomi-kuvaa muuallakin kuin Suomen rajojen sisäpuolella.

Sinisyys, Suomi ja kansallisuus – vai mitä olette mieltä?