TUMMANSININEN SÄVEL
On vain yksi velvollisuus - kauneus
On vain yksi todellisuus - uni
On vain yksi voima - rakkaus
(Armi Ratia 14-vuotiaana)
Tummansininen
sävel on äskettäin edesmenneen Topi Sorsakosken postuumisti
ilmestynyt albumi. Levy on mollivoittoinen kuten melkein koko Sorsakosken
tuotantokin. Mikä tekee meistä suomalaisista surumielisiä? Onko se tämä slaavilaisuus,
pimeät talvet, vai mikä? Suomalainen iskelmä kulkee suurimmalta osaltaan
mollissa, näin väittäisin vaikka en ole mitään tilastoja tehnytkään. Onko
surumielisyys sitten masentavaa?
Minä olen myös melankoliaan taipuvainen, mutta
en sanoisi itseäni surulliseksi. Olen välillä ”liiankin” iloinen. Tapio
Rautavaara sanoi että ”suru on ilon tausta”. Minussa kulkevat molli ja duuri
käsi kädessä, mitalin puoliskot ovat lähellä toisiaan. Jotta kestäisimme nämä pimeät ajat,
tarvitsemme melankoliaa. Tämä on mielestäni ainoa selitys surullisten iskelmien
suosiolle. Ihminen palaa ikävimmän ajan ikään kuin säästöliekillä, voidakseen
taas nousta keväällä kuin otso pesästään. Emmehän me toki mollisointuja täysin omista; iskelmällä on amerikkalainen sukulainen nimeltään blues.
NUKKUMATTI RAUTAVAARAN HAUDALLA |
Itse pidän kaikenlaisista lauluista, myös
surullisista, mutta laulut eivät tee minusta surullista, päinvastoin. Toki tietyissä
tilanteissa surukin näyttää kyntensä. Kyllä Suomessa pidetään myös duurissa
kulkevista lauluista, mutta molli vie voiton. Kommentoikaa kanssasuomalaiset
näitä pohdintoja, ja muistakaa hymyillä,
kyllä se kesä sieltä saapuu. Epätoivo on ikävä seuralainen.
RAKKAUS ON SININEN
L`amour
est bleu on Andre Poppin säveltämä laulu, joka osallistui
Luxenburgin edustajana Euroviisuihin vuonna 1967. Laulusta ovat tehneet
suomeksi version ainakin Agents ja Jukka Kuoppamäki. Tässä kuitenkin Paul
Mauriatin versio, joka on käsittääkseni kaikkein menestynein. Muistakaa
rakastaa myös itseänne, se usein unohtuu.
SININEN UNI
Sininen Huvimaja, Blue suede shoes, Sininen ja
valkoinen, Blue Hawaii. Tässä
vain muutamia kappaleita joiden nimessä mainitaan sininen. Tuleeko sinulle
lukijamme mieleen muita?
Lopuksi vielä tarina Nukkumatista. Sininen uni on alun perin P.Mustapää
nimimerkin taakse kätkeytyvän Martti Haavion Nukkumatti -niminen runo, jonka Tapio Rautavaara sävelsi.
Rautavaaran tytär oli lukenut runoa koulukirjasta ja saman tien oli Tapsa
rientänyt työhuoneeseensa ja säveltänyt sen. Haaviolta saatu lupa runon nimen
muuttamisesta teki siitä yhden tunnetuimmista lastenlauluista suomessa.
Kauniita ”sinisiä unia” kansalaiset ja hyvää itsenäisyyspäivää!
Ihana musiikintäyteinen teksti :)
VastaaPoistaMe suomalaiset ollaan melankolista kansaa...tunnustan, että itsellenikin kolahtaa ennen kaikkea hieman melankolinen musiikki, haikeat sävelet ja niiden synnyttämien ajatusten mukana haaveilu ;)
Mutta onneksi ei tarvitse olla koko aikaa melankolinen, osataan me suomalaiset se toinenkin puoli :D