PIENI KUMMITUSJUTTU


Hyvää uuttavuotta 2012 kaikille! Maya-kalenterin loppu häämöttää ja Helsinki sai valkoisen lumipeitteen. Mutta edellä mainituista en nyt kirjoita enempää.

Kummitukset kuvataan perinteisesti valkoinen lakana päällä haahuileviksi tuonpuoleisen tulkeiksi. Tämä käsittääkseni johtuu siitä, että ihminen kuoltuaan useimmissa kulttuureissa peitetään valkoisella vaatteella. Mistä he sitten saavat silmänreiät? Sitäpä en ymmärrä. Tässä ensi nälkään etunimikaimani kummitustarina laulun muodossa.


http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=-Jdv4EysMwk#t=0s

AAVE-ARTTURI

Minä pelkään kummituksia. En häpeä myöntää sitä. Samalla ne kuitenkin kiehtovat minua, voisin katsella vaikka kuinka paljon elokuvia aiheesta ja mitä karmivimpia tarinoita luen tai kuulen, sen parempi. Kauhistelin aina isäni kertomusta siitä kun mummoni kuoli keskellä metsää mökissään, isäni nukkui viereisessä huoneessa ja kävi välillä taskulampun kanssa katsomassa häntä. Miksipä hän olisikaan pelännyt omaa äitiään. Miksi sitten kuolleita pelätään? Kuoleman jälkeisestä elämästä ei nykykäsitysten mukaan voida sanoa mitään varmaa, on pelkästään uskomuksia ja olettamuksia.

En käy tätä asiaa sen enempää selvittelemään, vaan pitäydyn populaarikulttuurissa. Tarinat ja nykyisin elokuvat ja pelit ovat varmasti suurimpia syitä kummituspelon lisääntymiselle. Toki ne ovat myös keinoja käsitellä asiaa, ja siihen tarpeeseen syntyneitä. Nykyihminen vieraantuu kuoleman luonnollisuudesta yhä enemmän, ja tämä on omiaan lisäämään pelon määrää.

Lapsena luin Jippo-lehdestä Aave-Artturista (Artur Le Fantome), joka oli ilmeisesti ranskalainen sarjakuva. Jos löydätte hänen seikkailujaan jostain, suosittelen tutustumaan. Elokuvista suosikkejani ovat Poltergeist, The Others ja Kuudes aisti. Suosittelen myös Sami Aaltosen kirjaa  Aavetaloja (Nemo/2002), sekä Joe Hillin Sydämen Muotoinen rasia (Tammi/2008)

KUMMITUSMORSIO

Lopuksi oikea kummitustarina: Kaverini yöpyi sukulaistensa kartanossa. Talossa liikkui tarina naisesta, joka oli tehnyt itsemurhan hääpäivänään. Nainen jäi taloon kummittelemaan hääpukuun pukeutuneena. Ystäväni ei uskonut kummituksiin, mutta käydessään yöllä vessassa hän näki naisen. Hääpuvussaan hahmo leijaili käytävän päässä. Kylmähermoinen ystäväni haki kameran huoneestaan, ja onnistui nappaamaan hahmosta kuvan. Kuva on aito, uskokaa tai älkää. Kauniita unia!