torstai 8. joulukuuta 2011

Sinisyyttä Suomessa

Sinisyyttä on Suomi pullollaan. Sinisyyttä voi havaita kuunnellen, katsellen ja maistellen. Esittelen teille muutamia sinisiä asioita Suomesta kansallisuuteen liittyen, jotka nousivat mieleeni viikkomme sinisestä teemasta.

Jokainen tai ainakin valtaosa kansalaisista tuntee Jukka Kuoppamäen esittämän laulun Sininen ja valkoinen, jossa suomi-kuva on kauniisti väritetty. Minä ainakin sain jo peruskoulu aikoina kosketuksen kyseiseen lauluun musiikkitunneilla, ja kuuleehan sitä nykyään kansallishenkisissä konserteissa, karaokebaareissa kansalaisten esittämänä ja moni saattaa hyräillä tutun sävelen kuullessaan vaikkapa radion välittämänä. Sinisestä ja valkoisesta on tullut ikivihreä hitti, joka soi suomalaisuutta.

Sinisen kansallisuuden hengessä voimme havaita kaduilla kulkiessamme ”sinivuokkoja”, jotka identifioituvat - eivät suinkaan pelkästään yleisesti tunnettuun kasviin - vaan maamme järjestyksen turvaajiin, poliiseihin. Tämän kyseisen Suomen sinisyyden voi havaita kaduilla turvaamassa kansan kulkua, usein näin pikkujoulu aikaan ja erityisesti massatapahtumien yhteydessä, ja rauhoittamassa jo pelkällä näkyvyydellään kansan liiallista riehaantumista. Nimitys ”sinivuokot” kaikuu hienoista huumoria ja ehkä jopa hiukan negatiivissävytteisyyttä, vaikkakin voihan toki olla, että tämä sana on vain kehitetty elävöittämään kieltä. Eikä poliisille keksityt synonyymisanat sinivuokkoon jää, vaan suomalaisen sanonnan mukaan: ”rakkaalla lapsella on monta nimeä”.

Sinisyydestä ja sen näkyvyydestä kertovat myös univormujen värit. Ajatellaanpa arkipäivää: poliiseilla, parkkipirkoilla (nykyään) ja lipuntarkastajilla (ainakin pääkaupunkiseudulla) sekä bussi-, raitiovaunu- ja metrokuskeilla on siniset univormut. Onko sinisyys tässä mielessä kansalaisille suunnattujen palveluiden ilmentymä, joka tarjoaa virallisen näkemyksen Suomen räntäsateessa kulkijoille. Erään määritelmän mukaan sininen herättää luottamusta ja on rauhoittava väri, sitä on luonnehdittu myös etäiseksi ja viileäksi, joten miksei se juuri sopisi virka-asua värittämään.

Lopuksi, mutta ei suinkaan vähäisimmäksi kansalliseksi sinisyyden ilmentymäksi on pakko nostaa tietenkin kaikkien tuntema herkku, Fazerin sininen, se kautta aikojen kauppojen hyllyllä tarjolla oleva maitosuklaalevy syvän sinisessä kääreessään. Jo perinteiseksi luonnehdittu herkku on itse asiassa ollut markkinoilla jo vuodesta 1922 ja kääre on säilynyt jokseenkin ennallaan. Kaikkien suklaan ystävien iloksi myös perusmaitosuklaasta on tullut erilaisia variaatioita, kun siihen on lisätty mm. pähkinää, rusinaa ja marjoja. Tuotekehittely on edennyt ajan saatossa myös konvehdeista patukoihin. Pysyvyydessään sininen kääre kertoo kyseessä olevan tutun suomalaisen tuotteen, joka on rekisteröity tavaramerkki ja tullut tutuksi osana suomi-kuvaa muuallakin kuin Suomen rajojen sisäpuolella.

Sinisyys, Suomi ja kansallisuus – vai mitä olette mieltä?

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Oodi itsenäiselle isänmaalle.


(Kuva Miehikkälän Salpalinjamuseosta).

Mitä kirjoittaisin väristä sininen?

Vastaus on aika helppo. Kuvastaahan sininen, yhdistettynä valkoiseen, Suomea, itsenäistä isänmaatamme. Kaiken sen, mitä aioin kirjoittaa tänään, kirjoitti siskoni eilen. Joten en kirjoita pitkästi.

Seitsemänkymmentäkaksi vuotta sitten sotiemme sankarit taistelivat Talvisodassa, jotta meillä olisi tänään itsenäinen isänmaa.

Minulla on kunnia tuntea yksi näistä sotiemme veteraaneista. Eilen kävin hänen luonaan kyläilemässä, kiittämässä itsenäisestä isänmaasta. Hän kertoili sota-ajoista ja minä kyselin lisää.
Miksi?
Koska se on osa maamme historiaa ja tahdon tietää, mistä tulen. Onhan joku viisas on sanonut, että jokainen kansa koostuu sen kulttuurista, historiasta ja kielestä. Voit ymmärtää muita kansallisuuksia vain tutustumalla heidän kieleensä, kulttuuriinsa ja historiaansa. Siinä on myös resepti ymmärtää itseämme. Kuka olen, mistä tulen?

Miksi Suomi pystyi pitämään pintansa mahdottoman edessä?
Siihen rinatamalla olleella oli vain yksi vastaus. Hän oli tuolloin kaikkea muuta kuin uskovainen mies, mutta kertoi, ettei ollut yhtäkään miestä rintamalla, joka ei olisi ristinyt käsiänsä ja pyytänyt Jumalalta apua. Siinä on miettimistä meille tähän päivään.

Eilen sytytimme sinivalkoisen kynttilän ja hymyilimme.
Itsenäinen isänmaa.
Sininen ja valkoinen.

Tähän loppuun linkkinä Veteraanin iltahuuto.

tiistai 6. joulukuuta 2011


                         TUMMANSININEN SÄVEL


                     On vain yksi velvollisuus - kauneus
                     On vain yksi todellisuus - uni
                     On vain yksi voima - rakkaus
                      (Armi Ratia 14-vuotiaana)


Tummansininen sävel on äskettäin edesmenneen Topi Sorsakosken postuumisti ilmestynyt albumi. Levy on mollivoittoinen kuten melkein koko Sorsakosken tuotantokin. Mikä tekee meistä suomalaisista surumielisiä? Onko se tämä slaavilaisuus, pimeät talvet, vai mikä? Suomalainen iskelmä kulkee suurimmalta osaltaan mollissa, näin väittäisin vaikka en ole mitään tilastoja tehnytkään. Onko surumielisyys sitten masentavaa?

Minä olen myös melankoliaan taipuvainen, mutta en sanoisi itseäni surulliseksi. Olen välillä ”liiankin” iloinen. Tapio Rautavaara sanoi että ”suru on ilon tausta”. Minussa kulkevat molli ja duuri käsi kädessä, mitalin puoliskot ovat lähellä toisiaan. Jotta kestäisimme nämä pimeät ajat, tarvitsemme melankoliaa. Tämä on mielestäni ainoa selitys surullisten iskelmien suosiolle. Ihminen palaa ikävimmän ajan ikään kuin säästöliekillä, voidakseen taas nousta keväällä kuin otso pesästään. Emmehän me toki mollisointuja täysin omista; iskelmällä on amerikkalainen sukulainen nimeltään blues.

NUKKUMATTI RAUTAVAARAN HAUDALLA


Itse pidän kaikenlaisista lauluista, myös surullisista, mutta laulut eivät tee minusta surullista, päinvastoin. Toki tietyissä tilanteissa surukin näyttää kyntensä. Kyllä Suomessa pidetään myös duurissa kulkevista lauluista, mutta molli vie voiton. Kommentoikaa kanssasuomalaiset näitä pohdintoja, ja muistakaa hymyillä, kyllä se kesä sieltä saapuu. Epätoivo on ikävä seuralainen.


                         RAKKAUS ON SININEN

L`amour est bleu on Andre Poppin säveltämä laulu, joka osallistui Luxenburgin edustajana Euroviisuihin vuonna 1967. Laulusta ovat tehneet suomeksi version ainakin Agents ja Jukka Kuoppamäki. Tässä kuitenkin Paul Mauriatin versio, joka on käsittääkseni kaikkein menestynein. Muistakaa rakastaa myös itseänne, se usein unohtuu.




SININEN UNI



Sininen Huvimaja, Blue suede shoesSininen ja valkoinen, Blue Hawaii. Tässä vain muutamia kappaleita joiden nimessä mainitaan sininen. Tuleeko sinulle lukijamme mieleen muita? 



Lopuksi vielä tarina Nukkumatista. Sininen uni on alun perin P.Mustapää nimimerkin taakse kätkeytyvän Martti Haavion Nukkumatti -niminen runo, jonka Tapio Rautavaara sävelsi. Rautavaaran tytär oli lukenut runoa koulukirjasta ja saman tien oli Tapsa rientänyt työhuoneeseensa ja säveltänyt sen. Haaviolta saatu lupa runon nimen muuttamisesta teki siitä yhden tunnetuimmista lastenlauluista suomessa. Kauniita ”sinisiä unia” kansalaiset ja hyvää itsenäisyyspäivää!



























maanantai 5. joulukuuta 2011

10 Sinistä Kysymystä

Aikani pohdittua sinistä väriä, päätin tehdä kyselyn Teille, arvoisat lukijat. Kymmenen kysymystä viikon väristä eli SINISESTÄ!

1. Onko sininen lempivärisi? Jos on, niin mikä sinisen sävyistä?

2. Itsenäisyyspäivä on huomenna. Siihen liittyy monin tavoin sininen väri. Onko sinulla jotain itsenäisyyspäiväperinteitä? Jos on, niin mitä?

3. Milloin olet itse "sininen"? En tarkoita hapenpuutetta, vaan millainen on sinun sininen fiiliksesi?

4. Mikä näistä on eniten sininen : a) meri, b) mustikka vai c) kylmä ?

5. Mikä laulu sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta sininen?

6. Kuka julkisuuden henkilö/hahmo sinulle tulee mieleen sanasta sininen?

7. Käytätkö itse sinisiä vaatteita?

8. Itsenäisyyspäivän kunniaksi (joka on huomenna) : Aiotko katsoa Tuntemattoman sotilaan? Entä Linnan juhlat?

9. Sinisestä itselleni tulee heti mieleen Suomen jääkiekon MM-kulta 2011! Millainen fiilis sinulla oli kun Suomi voitti?

10. Vapaa sana sinisestä. Voit kertoa mielipiteitäsi sinisestä väristä, mitä sininen sinussa herättää!

Olkaa ihania ja vastailkaa, olisi kiva kuulla muiden fiiliksiä sinisestä ;)

<3: Oona
ps. ensi viikon teema on punainen. Mistä haluaisit minun kirjoittavan silloin? Vaikkapa takapihallani majailevasta Joulupukista?!