Mustia mietteitä

Mustaa, mustaa ja mustaa. Saisinko tarjoilla? Otatteko juomana vai tuhdimpana tavarana? Suhtaudutteko asiaan positiivisesti vai negatiivisesti? Elämään liittyy musta, siihen sisältyy paljon mustaa konkreettisesti ja abstraktilla tasolla. Ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen ja näkee mustaa, paljon mustaa. Musta on tyylikästä, musta on surullista, musta on virallista ja musta voi kuvastaa identiteettiä ja esiintyä ihonvärinä.

Kuka väittää mustaa surun ilmentymäksi, tämän perusteella olisin ollut valtavan surullinen ison osan elämääni ja varmaan ehtinyt koluta puolen Suomen hautajaiset lävitse. Toisaalta mustaan pukeutuminen on henkilökohtaisesti minulle mielekästä, ei välttämättä tyylikkyyden tavoittelun kannalta vaan tottumuksen. Musta on minun värini, johon on helppo yhdistellä muita värejä jos siltä tuntuu. Musta on suojaväri, sen avulla on helppo sulautua massaan, toisin kuin kirkkaankeltainen herättää usein huomiota vangitsemalla katseita. Musta on tavallista, musta on massaa eikä pelkästään mustan avulla erotu elämää suuremmaksi yksilöksi, tarvitaan jotain radikaalimpaa – luonnetta tai materiaa lisäksi.

Musta voi olla myös mielentila, synkkä ehkäpä surullinen tai ainakin kaihoisa. Synkkä mieli, musta mieli ja tuhoavat ajatukset, jotka halutaan usein pitää omana tietona. Siksipä musta voi olla pelottavaa, ajatuksia ei voi lukea eikä toisen mieleen tunkeutua vaikka uteliaisuus kipristelisi varpaita. Melankolisuuteen taipuvat ihmiset vajoaisivat negatiivisuuden virtaan jos kaikki mielen mustuus julkistettaisiin.

Mustassa on paljon positiivistakin. Musta kahvi virvoittaa väsyneen hereille, tarkemmin ottaen kofeiini, mutta kahvi on mustaa. Lakritsi on musta nautinto ja salmiakki miellyttää monia. Listaa voisi jatkaa pidemmällekin, mutta en aio tyhjentää pöytää sen suhteen.

Musta on seksikästä, salaperäistä ja mystistä, ainakin niin se tahdotaan meille median kautta tarjoilla. Todennäköisesti tämäkin on vain makuasia, kuten ylipäänsä kaikki edellä mainitut ajatukset mustasta. Jokainen tarpeen tullen pohtikoon omaa suhtautumistaan mustaan, joko positiiviselta tai negatiiviselta kannalta. Makuasioista ei voi kiistellä.

                MUSTAVALKOINEN AIKA KULTAINEN

Suomen Filmiteollisuus

Musta mielletään usein synkäksi väriksi. Pitää kuitenkin muistaa, että maailmassa tarvitaan aina vastakohtia: Ei ole mustaa ilman valkoista. Tästä saammekin kätevän aasinsillan aiheeseeni. Mustasta mieleeni tulevat heti vanhat suomalaiset filmit. Olen näiden filmien suurkuluttaja ja todella suuri fani. Minulla on VHS-kaseteilla suurin osa näistä filmeistä.

Suomi-Filmi

Ensimmäisenä suomalaisena näytelmäelokuvana pidetään 1907 valmistunutta elokuvaa Salaviinanpolttajat. Suomessa toimi elokuvan kultakaudella (joka loppui mustavalkofilmien osalta 60-luvun alussa) kaksi suurta elokuvayhtiötä: Suomi-filmi ja Suomen Filmiteollisuus. Ensimmäistä johti Risto Orko (1899-2001) ja jälkimmäistä Toivo Särkkä (1890-1975). Pienempiä yrittäjiä oli useita.

Suosittelen nyt tässä muutamia filmejä. Hyviä elokuvia on vaikea rajata, koska niitä on useita, tarkoitukseni on kuitenkin vain tönäistä sinut, lukija, tämän loistavan maailman pariin. Komedioiden kärkeä edustaa Matti Kassilan v. 1954  ohjaama Hilman päivät. Sen huumori toimii tänäkin päivänä. Elokuva kertoo vapaapalokunnan yrityksistä sammuttaa palava talo, lisäksi siinä on monia sivujuonia. Kassilan tuotantoa ovat myöskin Komisario Palmut, joita tehtiin vv. 1960-1969 neljä kappaletta. Kolmea ensimmäistä suosittelen lämpimästi, viimeinen toimii jonkinlaisena anekdoottina.

Esa Pakarinen (Pekka) ja Masa Niemi (Pätkä)

Niin sanottuja rillumarei-elokuvia suotta väheksytään, mutta niidenkin joukosta löytyy monta helmeä, kuten Pekka Puupää -leffat. Niistäkin suosittelen kolmea ensimmäistä. Pekka ja Pätkä puistotäteinä loppukohtauksessa laulettu Orvon onni saa minulle aina kyyneleet silmiin. Pekka Puupää elokuvien toinen arvo on vanhan Helsingin maisemien säilyminen jälkipolville. Filmeissä vilahtelee monta jo purettua asuinkorttelia. Myöskin Jorma Nortimon ohjaama Rovaniemen markkinoilla vuodelta 1951  on loistava. Tähtinään Esa Pakarinen, Reino Helismaa ja Jorma Ikävalko.

Elokuvien naisnäyttelijöistä mainitsisin lemppareikseni Regina Linnanheimon (1915-1995), Helena Karan (1916-2002), Ansa Ikosen (1913-1989), Emmi Jurkan (1899-1990), Tea Istan (s.1932) ja viimeisenä vaan ei vähäisenä Siiri Angerkoski (1904-1971). Meinasi ihan unohtua: Lea Joutseno, Elina Salo, Heidi Krohn, Anneli Sauli….

Regina Linnanheimo Teuvo Tulion "Rakkauden Ristissä"

Sitten on miesten vuoro: Leif Wager (1922-2002), Pentti Siimes (s.1929), Jussi Jurkka (1930-1982), Aku Korhonen (1892-1960). Loistava näyttelijä ja homoseksuaali, kuten Kari Heiskanen Tarmo Mannia (1921-1999) luonnehti, ja suurin kaikista: Tauno Palo (1908-1982). Tauno tekee loistosuorituksen myös Hilman Päivissä. Ja onhan niitä muitakin: Lasse Pöysti, Matti Ranin, Joel Rinne, Tapio Nurkka, Risto Mäkelä, Toivo Mäkelä, Åke Lindman….

Tauno "Suuri" ja Ansa Ikonen

Ohjaajista mainitsisin Valentin Vaalan (1909-1976), jonka Ihmiset Suviyössä (1948) kuuluu elokuviemme parhaimmistoon, yhtään huonoa filmiä en häneltä ole nähnyt! Vaalan ja Linnanheimon ystävä Teuvo Tulio (1912-2000) teki myös merkittävän uran, vaikka ei kaupallista menestystä saanutkaan. Hänen ”erilaisiin” elokuviinsa suosittelen tutustumaan. Regina Linnanheimo tekee loistavaa työtä Tulion ohjauksessa.

Vielä viimeisenä suosittelen Edwin Laineen Iris rukka -kirjasta ohjaamaa elokuvaa, Pikku Suorasuu (1962). Siinä egyptinsuomalainen Nora Haque sulattaa kyllä sydämet, ja tietenkin Suomisen perhe -leffoja. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Jos teillä on jotain ennakkoluuloja vanhoja Suomifilmejä kohtaan, suosittelen heittämään ne pois ja tutustumaan tarkemmin näihin taideteoksiin, sillä vanha elokuva kertoo paljon tästä merkittävästä ajasta. Annetaan lopuksi Leif Wagerin laulaa Regina Linnanheimolle kenties kauneimmassa kohtauksessa, joka on suomalaisessa elokuvassa nähty. Elokuva on Katariina ja Munkkiniemen kreivi, ja laulu on Romanssi.

Mustaa, mustaa, mustaa. . .

Tällä viikolla on siis värinämme musta.

Ajattelin kirjoittaa siitä, milloin käytän mustaa; vaatteissa tai muissa tavaroissa. Aloitetaan.

Mustat vaatteet

Käytän itse hyvinkin paljon mustia vaatteita, tällakin hetkellä päältäni löytyy musta t-paita ja musta huppari. Musta on itseasiassa yksi lempiväreistäni puhuttaessa vaatteista. Musta sopii vaatteisiin hyvin ja sen takia vaatekaapistani löytyy jos jonkinlaista mustaa vaatetta :) Löysinpäs yhden hyvin huonon kuvan mustasta pukeutumisestani, mutta mielelläni jaan sen teidän kanssanne, tässä se tulee, älkää järkyttykö :D


Kuva on otettu Kurikasta.

Muuta mustaa

Tällä hetkellä näen mustia asioita: musta läppäri, musta televisio, mustia latureita, mustia vaatteita ja mustan kännykkäni. Eiköhän siinä ole tarpeeksi mustaa yhdelle huonelle:D Ikkunasta kun katsoo ulos, näkee mustan vastakohtaa: valkoista, lumen muodossa. Nauttikaa lumesta ja ulkoilkaa innolla. Muuta sanottavaa ei taida tällä kertaa olla..

<3:Oona