torstai 15. joulukuuta 2011

Tonttutarina

Etsin joulumieltä kaiken kiireen keskellä, eikö sen jo pitänyt saapua? Kauppojen koristeet ja joululaulut, valot ikkunoissa vaan ei lunta eikä pakkasta. Eipä auta kuin tarinoimaan ruveta, ja etsiä joulumieltä ja toivoa sen löytyvän, ehkä myös tekin etsitte ja löydätte.



Tapasi Taina tonttusen nurkalla tallin,

Torstilla yllään punainen nuttu ja taskussa piilossa jouluinen juttu.

Tarttui Taina tonttua kädestä, ja sisään pyysi:

”tule tupaan katsomaan joulua ja tunnelmaa,

kuusipuu koristeissa kimaltaa ja uunissa puuro jo hautuu”

Ei uskaltanut Torsti Tainan mukaan,

pelkäsi työnsä kesken jättää.

Ilta jo sytytti tähdet taivaan ja pakkanen poskia puri,

tuli Tainalle kiire sisälle lämpimään, äiti jo huusi.

Haikein mielin tontun tallille jätti,

ystävänsä uuden mukaan tahtonut olisi mieluusti ottaa.

Lupasi kuitenkin yllätyksen laittaa,

josko Torsti uinuvaan tupaan tutustumaan tulisi.

Unihiekka jo silmiä hiersi,

laittoi tontulle lautasen:

punaposkisen omenan, palan possua ja pienen piparin.

Torsti työnsä valmiiksi saattoi ja tupaan varoen tassutteli,

kuulosteli nukkuvia, ihasteli joulupuuta ja punaista liinaa päällä pöydän.

Lautasen hoksasi ja silloin tiesi,

yllätys uuden ystävän.

Maisteli makuja tovin, ja istahti juurelle puun,

laski kynttelikön seitsemän kynttilää ja muisti:

taskustaan pienen huopasydämen etsi,

siihen kirjaili tomerasti T:n.

Kuusen alle lahjan jätti, kiire jo saapui

uniset askeleet kohti tupaa.

Livahti Torsti ovesta ja hiipi poikki pihan,

vilkaisi kerran taakseen mennessään ja

painui itsekin nukkumaan.


Hyvää joulun odotusta kaikille!



keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Punaisen valon aallonpituus 

Punainen flanelliruutupaita lämmittää flunssassa
                                        hellyys tekee hyvää sydämelle
                             Punainen Joulukuu
                                    haluaa
                                              punaisemman
                                    pyörän.

Punainen morsian avaa ikkunan tuntemattomaan
                                                pienessä
                                                punaisessa
                                                keittokomerossa
tähdestä tulee punainen jättiläinen

                                              se on todella punaista
kun se on tehty oikeaoppisesti.

                             Punainen
                             lanka
                             on
                             päättynyt!


--------------------------------

Kyseessä on googlaamalla tehty runo (hakusanalla punainen). Kokeile itse!
Haluamasi hakusana kenttään ja haun tulokset ovat loistavaa materiaalia runolle..


tiistai 13. joulukuuta 2011


                            PUNAINEN, AATTEEN VÄRI

Jostain kumman syystä minulle ei punaisesta tule ensimmäisenä mieleen joulu, vaan värin käyttäminen aatteellisiin tarkoituksiin. Punaista on käytetty useissa vallankumouksissa kautta historian, etenkin kommunismissa väri on saanut voimakkaan merkityksen. Värillä on varmasti monia symbolisia arvoja, mutta yksi on varmasti veri. Aatteensa puolesta voi antaa jopa henkensä.


TÄHÄN VÄLIIN KAKSI PUNAISIIN PUKEUTUJAA HALUAA LÄHETTÄÄ TERKKUJA.


Tere, toivottelee Roger Rabbit!
Hello, sanoo Hämis!

Kommunismi on sosiaalis- taloudellinen tai poliittinen järjestelmä, joka ajaa tasa-arvoa ja luokatonta yhteiskuntaa. Mutta kuten niin monet muutkin aatteet se ei ole toiminut kovin hyvin koskaan. Tämä ei ole aatteen ihanteiden vika vaan ihmisten jotka niitä soveltavat omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa. Maailmassa on neljä täysin kommunistista valtiota: Kiina, Korea, Kuuba ja Vietnam. Lisäksi Moldovassa ja Nepalissa valtapuolue on kommunistinen. Kiinassa punainen väri tuo onnea.

Kirjoittaja Guangzhoussa

Itse olen käynyt Kiinassa ja tästä matkasta turisen tässä hetkisen. Vietin maassa kaksi ja puoli viikkoa tuttavaperheen luona. Asuin Guangzhoussa eli Kantonissa joka sijaitsee Kiinan alaosassa. Kävin myös Hongkongisssa. Matka Kiinaan kesti noin 9 tuntia, mutta vastassa oli aika mukava ja ystävällinen maa.
Kantonissa kävimme valtavalla torilla jossa myytiin kaikkia mahdollisia eläimiä, niin ruoaksi kuin lemmikeiksi. Matelijapuolella oli häkin vieressä lauta ja puunuija. kun valitsi ostettavan, myyjä kopautti luontokappaleen hengiltä. Siitä sitten ateriaa valmistamaan. Koiria, kissoja sekä lintuja oli paljon, esimerkiksi isoja samojedinpystykorvia pienissä häkeissä. Riikinkukot istuivat tolpan päässä ketjuun kahlehdittuina. Sieltä rikas ihminen voi valita sellaisen puutarhansa ihmetykseksi. Torilla käynti teki minut surulliseksi, mutta silti siellä näkemäni ei eroa länsimaiden tehotuotannosta julmuudessaan. Tuomitsemme muiden maiden tavat niin helposti.
Eläintorin herkkuja

Riikinkukot juttusilla
Kovaa peliä Kantonissa
Hongkong on länsimaisempi kuin muu Kiina. Sinne pääsee ilman viisumia. Länsimaisuus johtuu tietenkin lähes sadan vuoden Englannin siirtomaavallasta. Hongkongissa kävimme Ocean Parkissa, yhdessä maailman suurimmista huvipuistoista. Laitteiden lisäksi siellä oli ihania pandoja sekä korkealla vuoristossa kulkeva köysirata. Hongkongissa oli kiinalaisten elokuva-alan ihmisten tähdillä ja kädenjäljillä päällystetty "walk of fame" Hollywoodin tapaan. Illan kruunasi pilvenpiirtäjien valoilla tehty, musiikin tahdissa kulkeva show. Kaupungissa oli myös valtava Buddha-patsas jonne mentiin myös köysiradalla.


Hongkong
Jännitystäkin oli: kun lähdimme Hongkongista pois, taksikuski vei meidät väärään paikkaan ja myöhästyimme junasta. Meinasi ahdistus vallata pienen suomalaisen, mutta onneksi oli Visa mukana. Taksilla toiseen hotelliin ja saimme ylimääräisen päivän kaupingissa. Hotellin alakerrassa söin kenties parhaimman ateriani ikinä. Fried riceä sekä munkkien tavoin rasvassa paistettua kiinalaista leipää. Ruoka Kiinassa oli muutenkin taivaallista
Punainen tuliainen Kiinasta

Paljon olisi matkasta kerrottavaa, mutta aika ei nyt riitä. Kiinaa suotta jännitetään matkailumaana, mutta voin suositella sitä lämpimästi. Nähtävää on koko maassa yhdeksi ihmiselämäksi. Turisteja kohdellaan hyvin. Ja Englannilla pärjää ainakin kaupungeissa.
Muistakaa: Punaisia joulun aatoksia, kuka minkäkin aatteen puolesta, tasa-arvoisesti!
PEACE, LOVE AND UNDERSTANDING: T: Jukka





maanantai 12. joulukuuta 2011

Joulu joutuu kotimaisin koristein. . .

Tällä viikolla teemavärinämme on punainen.
Tämän viikon jälkeen blogimme pitää joululomaa kuten me kirjoittajatkin ja palaamme taas blogin ja lukijoiden pariin viikolla 2!

PUNAINEN

Onko kukaan vielä nähnyt punanuttuisten tonttujen hiipivän takapihalla ja kurkkivan ikkunoista? Itse olen nähnyt jo itse Joulupukin! Hän on tuttu näky takapihallamme ja onkin majaillut siellä viimeiset seitsemän joulua, viime vuonna hän lähti pois vasta pääsiäisen jälkeen.
Tässä onkin kuva tästä Joulupukista, joka on joulujen paras tyyppi ;)




Tästä päästäänkin aiheeseeni, joka punaisen avulla liittyykin vahvasti jouluun.

Joulu on jo kohta ovella ja joulukoristeetkin on varmasti hankittu jo. Pohjoismaiden joulu on vuodesta toiseen punainen, mutta alemmas Euroopassa mentäessä on joulu enemmän värikäs, jouluun siellä on liitetty muutkin värit kuin vain punainen. Ai mistäkö tiedän? Siitä, että olen saanut itse seurata hyvinkin läheltä joulukoristeiden tekoa, jopa tehnyt niitä paljon itsekin! Pohjoismaihin viedään huomattavasti enemmän punaista kuin muihin maihin.

Weiste on tehdas, joka tekee joulukoristeita palloista punoksiin. Weiste on ainut koristeiden tekijä Suomessa ja myös Pohjoismaiden ainut joulukoristetehdas. Yritys on perustettu vuonna 1924. Pääkonttori sijaitsee Helsingin Pukinmäessä ja varasto on Veikkolassa. Weisteen tuotanto-osasto ja samalla myös tytäryhtiö Koristevienti Oy sijaitsee Hangossa. Weisteen koristeita osa on tehty käsitöinä ja on tottakai kotimaista laatua. Lisää Weisteestä voi lukea yrityksen nettisivuilta, jotka löytyvät tästä. Tässä oli vain pieni pala joulukoristetehtaasta :)

Christmas Legend- Joulu joutuu kotimaisin koristein

Rauhaisaa Joulua, mieluiten kotimaisin koristein( eikös?!) !
<3: Oona

Ps. Onko kukaan sattunut näkemään Weisteen joulurekkaa liikenteessä ;) ?

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Sininen mielikuvaharjoitus

Tämä on sininen mielikuvaharjoitus. Tässä ovat ohjeet.

1. Klikkaa play-painiketta. Sulje silmät ja kuuntele musiikkia. Anna aikaa itsellesi.
2. Mieti mielessäsi sinistä väriä. Sukella siniseen pää edellä ja ajatukset avoinna. Tartu ensimmäiseen ajatusnuoraan ja seuraa sitä.
 3. Kun olet uppoutunut sinisiin ajatuksiin, avaa silmät. Lue teksti.
 4. Katsele kuvaa. Mieti, millaisia tuntemuksia nämä kolme elementtiä herättävät sinussa. Kuuntele ajatuksiasi.
5. Olisi kiinnostavaa kuulla, millaisia mielijohteita päässäsi syntyi. Kirjoita ne kommenttilaatikkoon!












Lukutaitoisia meillä riittää,
kirjoitustaitoisia on vähemmän.
Usein kysyn, kirjoittaako tapaamani ihminen
mietteitään talteen mihinkään.
Harva kirjoittelee.

Heitä vaivaa varmaan valkoisen paperin kammo.
Se vaatii liikoja:
heti kirkkaita ajatuksia
täydellisimmissä muodoissa.
Täytyy lopettaa ennen aloitusta.

Valkoinen paperi kammottaa myös minua.
Sen kalvas, paljas sumumaisema
aavemainen autius täytyy täyttää jollain,
sanoilla tai edes kuvilla.

Kiireenvilkkaa, on vielä aikaa
ja mahdollisuuksia!

Kas näin.

(Jarkko Martikainen: Valkoisen paperin kammo)






Picasso: Blue Nude


Palaillaan,

Elina

torstai 8. joulukuuta 2011

Sinisyyttä Suomessa

Sinisyyttä on Suomi pullollaan. Sinisyyttä voi havaita kuunnellen, katsellen ja maistellen. Esittelen teille muutamia sinisiä asioita Suomesta kansallisuuteen liittyen, jotka nousivat mieleeni viikkomme sinisestä teemasta.

Jokainen tai ainakin valtaosa kansalaisista tuntee Jukka Kuoppamäen esittämän laulun Sininen ja valkoinen, jossa suomi-kuva on kauniisti väritetty. Minä ainakin sain jo peruskoulu aikoina kosketuksen kyseiseen lauluun musiikkitunneilla, ja kuuleehan sitä nykyään kansallishenkisissä konserteissa, karaokebaareissa kansalaisten esittämänä ja moni saattaa hyräillä tutun sävelen kuullessaan vaikkapa radion välittämänä. Sinisestä ja valkoisesta on tullut ikivihreä hitti, joka soi suomalaisuutta.

Sinisen kansallisuuden hengessä voimme havaita kaduilla kulkiessamme ”sinivuokkoja”, jotka identifioituvat - eivät suinkaan pelkästään yleisesti tunnettuun kasviin - vaan maamme järjestyksen turvaajiin, poliiseihin. Tämän kyseisen Suomen sinisyyden voi havaita kaduilla turvaamassa kansan kulkua, usein näin pikkujoulu aikaan ja erityisesti massatapahtumien yhteydessä, ja rauhoittamassa jo pelkällä näkyvyydellään kansan liiallista riehaantumista. Nimitys ”sinivuokot” kaikuu hienoista huumoria ja ehkä jopa hiukan negatiivissävytteisyyttä, vaikkakin voihan toki olla, että tämä sana on vain kehitetty elävöittämään kieltä. Eikä poliisille keksityt synonyymisanat sinivuokkoon jää, vaan suomalaisen sanonnan mukaan: ”rakkaalla lapsella on monta nimeä”.

Sinisyydestä ja sen näkyvyydestä kertovat myös univormujen värit. Ajatellaanpa arkipäivää: poliiseilla, parkkipirkoilla (nykyään) ja lipuntarkastajilla (ainakin pääkaupunkiseudulla) sekä bussi-, raitiovaunu- ja metrokuskeilla on siniset univormut. Onko sinisyys tässä mielessä kansalaisille suunnattujen palveluiden ilmentymä, joka tarjoaa virallisen näkemyksen Suomen räntäsateessa kulkijoille. Erään määritelmän mukaan sininen herättää luottamusta ja on rauhoittava väri, sitä on luonnehdittu myös etäiseksi ja viileäksi, joten miksei se juuri sopisi virka-asua värittämään.

Lopuksi, mutta ei suinkaan vähäisimmäksi kansalliseksi sinisyyden ilmentymäksi on pakko nostaa tietenkin kaikkien tuntema herkku, Fazerin sininen, se kautta aikojen kauppojen hyllyllä tarjolla oleva maitosuklaalevy syvän sinisessä kääreessään. Jo perinteiseksi luonnehdittu herkku on itse asiassa ollut markkinoilla jo vuodesta 1922 ja kääre on säilynyt jokseenkin ennallaan. Kaikkien suklaan ystävien iloksi myös perusmaitosuklaasta on tullut erilaisia variaatioita, kun siihen on lisätty mm. pähkinää, rusinaa ja marjoja. Tuotekehittely on edennyt ajan saatossa myös konvehdeista patukoihin. Pysyvyydessään sininen kääre kertoo kyseessä olevan tutun suomalaisen tuotteen, joka on rekisteröity tavaramerkki ja tullut tutuksi osana suomi-kuvaa muuallakin kuin Suomen rajojen sisäpuolella.

Sinisyys, Suomi ja kansallisuus – vai mitä olette mieltä?

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Oodi itsenäiselle isänmaalle.


(Kuva Miehikkälän Salpalinjamuseosta).

Mitä kirjoittaisin väristä sininen?

Vastaus on aika helppo. Kuvastaahan sininen, yhdistettynä valkoiseen, Suomea, itsenäistä isänmaatamme. Kaiken sen, mitä aioin kirjoittaa tänään, kirjoitti siskoni eilen. Joten en kirjoita pitkästi.

Seitsemänkymmentäkaksi vuotta sitten sotiemme sankarit taistelivat Talvisodassa, jotta meillä olisi tänään itsenäinen isänmaa.

Minulla on kunnia tuntea yksi näistä sotiemme veteraaneista. Eilen kävin hänen luonaan kyläilemässä, kiittämässä itsenäisestä isänmaasta. Hän kertoili sota-ajoista ja minä kyselin lisää.
Miksi?
Koska se on osa maamme historiaa ja tahdon tietää, mistä tulen. Onhan joku viisas on sanonut, että jokainen kansa koostuu sen kulttuurista, historiasta ja kielestä. Voit ymmärtää muita kansallisuuksia vain tutustumalla heidän kieleensä, kulttuuriinsa ja historiaansa. Siinä on myös resepti ymmärtää itseämme. Kuka olen, mistä tulen?

Miksi Suomi pystyi pitämään pintansa mahdottoman edessä?
Siihen rinatamalla olleella oli vain yksi vastaus. Hän oli tuolloin kaikkea muuta kuin uskovainen mies, mutta kertoi, ettei ollut yhtäkään miestä rintamalla, joka ei olisi ristinyt käsiänsä ja pyytänyt Jumalalta apua. Siinä on miettimistä meille tähän päivään.

Eilen sytytimme sinivalkoisen kynttilän ja hymyilimme.
Itsenäinen isänmaa.
Sininen ja valkoinen.

Tähän loppuun linkkinä Veteraanin iltahuuto.

tiistai 6. joulukuuta 2011


                         TUMMANSININEN SÄVEL


                     On vain yksi velvollisuus - kauneus
                     On vain yksi todellisuus - uni
                     On vain yksi voima - rakkaus
                      (Armi Ratia 14-vuotiaana)


Tummansininen sävel on äskettäin edesmenneen Topi Sorsakosken postuumisti ilmestynyt albumi. Levy on mollivoittoinen kuten melkein koko Sorsakosken tuotantokin. Mikä tekee meistä suomalaisista surumielisiä? Onko se tämä slaavilaisuus, pimeät talvet, vai mikä? Suomalainen iskelmä kulkee suurimmalta osaltaan mollissa, näin väittäisin vaikka en ole mitään tilastoja tehnytkään. Onko surumielisyys sitten masentavaa?

Minä olen myös melankoliaan taipuvainen, mutta en sanoisi itseäni surulliseksi. Olen välillä ”liiankin” iloinen. Tapio Rautavaara sanoi että ”suru on ilon tausta”. Minussa kulkevat molli ja duuri käsi kädessä, mitalin puoliskot ovat lähellä toisiaan. Jotta kestäisimme nämä pimeät ajat, tarvitsemme melankoliaa. Tämä on mielestäni ainoa selitys surullisten iskelmien suosiolle. Ihminen palaa ikävimmän ajan ikään kuin säästöliekillä, voidakseen taas nousta keväällä kuin otso pesästään. Emmehän me toki mollisointuja täysin omista; iskelmällä on amerikkalainen sukulainen nimeltään blues.

NUKKUMATTI RAUTAVAARAN HAUDALLA


Itse pidän kaikenlaisista lauluista, myös surullisista, mutta laulut eivät tee minusta surullista, päinvastoin. Toki tietyissä tilanteissa surukin näyttää kyntensä. Kyllä Suomessa pidetään myös duurissa kulkevista lauluista, mutta molli vie voiton. Kommentoikaa kanssasuomalaiset näitä pohdintoja, ja muistakaa hymyillä, kyllä se kesä sieltä saapuu. Epätoivo on ikävä seuralainen.


                         RAKKAUS ON SININEN

L`amour est bleu on Andre Poppin säveltämä laulu, joka osallistui Luxenburgin edustajana Euroviisuihin vuonna 1967. Laulusta ovat tehneet suomeksi version ainakin Agents ja Jukka Kuoppamäki. Tässä kuitenkin Paul Mauriatin versio, joka on käsittääkseni kaikkein menestynein. Muistakaa rakastaa myös itseänne, se usein unohtuu.




SININEN UNI



Sininen Huvimaja, Blue suede shoesSininen ja valkoinen, Blue Hawaii. Tässä vain muutamia kappaleita joiden nimessä mainitaan sininen. Tuleeko sinulle lukijamme mieleen muita? 



Lopuksi vielä tarina Nukkumatista. Sininen uni on alun perin P.Mustapää nimimerkin taakse kätkeytyvän Martti Haavion Nukkumatti -niminen runo, jonka Tapio Rautavaara sävelsi. Rautavaaran tytär oli lukenut runoa koulukirjasta ja saman tien oli Tapsa rientänyt työhuoneeseensa ja säveltänyt sen. Haaviolta saatu lupa runon nimen muuttamisesta teki siitä yhden tunnetuimmista lastenlauluista suomessa. Kauniita ”sinisiä unia” kansalaiset ja hyvää itsenäisyyspäivää!



























maanantai 5. joulukuuta 2011

10 Sinistä Kysymystä

Aikani pohdittua sinistä väriä, päätin tehdä kyselyn Teille, arvoisat lukijat. Kymmenen kysymystä viikon väristä eli SINISESTÄ!

1. Onko sininen lempivärisi? Jos on, niin mikä sinisen sävyistä?

2. Itsenäisyyspäivä on huomenna. Siihen liittyy monin tavoin sininen väri. Onko sinulla jotain itsenäisyyspäiväperinteitä? Jos on, niin mitä?

3. Milloin olet itse "sininen"? En tarkoita hapenpuutetta, vaan millainen on sinun sininen fiiliksesi?

4. Mikä näistä on eniten sininen : a) meri, b) mustikka vai c) kylmä ?

5. Mikä laulu sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta sininen?

6. Kuka julkisuuden henkilö/hahmo sinulle tulee mieleen sanasta sininen?

7. Käytätkö itse sinisiä vaatteita?

8. Itsenäisyyspäivän kunniaksi (joka on huomenna) : Aiotko katsoa Tuntemattoman sotilaan? Entä Linnan juhlat?

9. Sinisestä itselleni tulee heti mieleen Suomen jääkiekon MM-kulta 2011! Millainen fiilis sinulla oli kun Suomi voitti?

10. Vapaa sana sinisestä. Voit kertoa mielipiteitäsi sinisestä väristä, mitä sininen sinussa herättää!

Olkaa ihania ja vastailkaa, olisi kiva kuulla muiden fiiliksiä sinisestä ;)

<3: Oona
ps. ensi viikon teema on punainen. Mistä haluaisit minun kirjoittavan silloin? Vaikkapa takapihallani majailevasta Joulupukista?!

perjantai 2. joulukuuta 2011

Keltainen mielikuvaharjoitus

Tämä on keltainen mielikuvaharjoitus. Ole hyvä ja lue ohjeen kaikki numeroidut kohdat ennen kuin aloitat. Mitä hitaammin etenet, sitä paremmin harjoitus onnistuu.

1. Klikkaa play-painiketta. Sulje silmät ja kuuntele musiikkia. Anna aikaa itsellesi.
2. Mieti mielessäsi keltaista väriä. Täytä verkkokalvosi mielikuvituskeltaisella. Anna musiikin huuhdella silmiäsi.
 3. Kun olet uppoutunut keltaiseen, avaa silmät. Lue runo hitaasti.
 4. Katsele valokuvaa. Mieti, millaisia tuntemuksia nämä kolme elementtiä herättävät sinussa. Kuuntele itseäsi.
5. Jos suinkin kykenet, jaa ajatuksesi kanssani. Kirjoita ne kommenttilaatikkoon sivun alareunassa. Muoto on vapaa.


 



sulava
sateenkaari nurmikolla
hiivit varpaisillasi minua vastaan
älä herätä sateenkaarta

kissaa tarkkaillessa 
nostan leukaa aavistuksen
kuulostelen peilistä
päästäisen hyräilyä

kirpeän, raivoisan talven 
liiallisen yrittämisen
  armahdus sohvan sylissä
ravistellen.



Rakkaudella,
Elina.

torstai 1. joulukuuta 2011

Keltainen mielikuva



Verhon raosta kiilautuu valonsäde, joka saa suljetut silmäluomeni aistimaan auringon lämmön keltaisena hehkuna. Olen hereillä, mutta en aivan vielä halua aukaista silmiäni uuteen päivään. Tunnen energian hiljalleen virtaavan unesta raukeisiin jäseniini, pysyttäydyn kuitenkin vielä hetken peiton verhoamissa lämpimissä unikuvissa.

Keltainen herätyskelloni näyttää yhdeksää, juuri sopiva aika nousta. Tunnen oloni hyvin levänneeksi. Kävelen ikkunaan ja päästän auringon säteet koko ikkunan leveydeltä sisään vetämällä verhot syrjään. Avaan tuuletusikkunan, ja aamussa tuoksuu kesä; vastaleikattu nurmikko, kivitalon seinistä hehkuu auringon niihin varastoima lämpö ja taivaan sinisyyttä vasten lentää sitruunaperhonen.

Nautin hetken kadun hiljaisuudesta, ja käännyn keittämään kahvia. Kurotan astiakaapista keltaisen jumbokuppini, jonka kaadan täyteen. Aamu ei olisi mitään ilman kahvia, ja sen herättävää vaikutusta. Täydelliseksi hitaan aamun tekee sanomalehti, jonka haen postiluukusta ja asennoidun kahvini seurassa ottamaan maailman tapahtumat vastaan.

Avonaisesta ikkunasta kuuluu lintujen laulua. Kadulla pikku poika huutaa haluavansa isona keltaisen auton. ”Keltainen on niin iloinen väri”, poika kuuluu toteavan. Naurahdan ja hymähtelen hyväntuulisena pojan sanoille. Uuden päivän alku, täydellinen aamu ja kiireettömyys. Keltainen mielikuva, joka antaa hetken hengähtää tämän vuodenajalle ominaisen harmaan ankeuden, ainaisen kiireen ja pimeyden keskellä.


Elämme parhaillaan vuoden syvintä kaamosaikaa, ja valon vähyys vaikuttaa vireystilaamme, ainakin omaani. Etenkin aamut ovat kaamosaikaan kovin raskaita allekirjoittaneelle ja pimeys painaa hartiat kumaraan. Toivon mielikuvan edes hiukan piristävän myös teitä arvoisat lukijat, jotta jaksamme yhdessä nämä pimeät aamut ennen kuin kevään valo taas saapuu!



keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Keltainen toukokuu..

Toukokuun sade

Niin kylmä tuuli nousi ulapalta
ja rankka sadekuuro kastoi maan.
Nyt kadut siintää lammikoiden alta,
ja nurmi väikkyy suloisemmin vaan.
Pois yli kirkastuvan puiston lentää
jo huimakutri parvi pilvien,
mut ihanimman siipeen vielä entää
keväisen päivän kulta viimeinen.

Se hehkuu nyt, se häipyy sineen hentoon,
taas helläks helenee ja joutsenlentoon
se kohoo yli vihertävän maan,
niin taivaallinen loiste saattonaan,
ma että mykkänä ja hurmaantuen
sen tiestä oman kohtaloni luen,
ja silmin kyynelien kastamin
en enää muista miksi nyyhkytin.

-Saima Harmaja-

Saima Harmaja oli ensimmäinen kosketukseni runouteen. Kaksitoistavuotiaana sain lahjaksi teoksen Kootut runot, jonka luin haltioituneena. Halusin lukea lisää! Suuntasin siis kirjastoon ja löysin Saiman päiväkirjoista koostetun kirjan Palava sydän ja ahmin sen melkein yhdeltä istumalta. Enkä varmasti ollut ainoa tuon ikäinen tyttö, joka kuvitteli oman elämänsä Saiman elämän kaltaiseksi. Pettymys oli suuri kun en koskaan saanut mitään flunssaa tai mahatautia vakavampaa tautia osakseni.

Eikä kiinnostukseni Saima Harmajan runoihin ole kadonnut mihinkään vaikka joukkoon mahtuu paljon myös muiden runoilijoiden tuotantoa. Joskus se ensirakkaus vain on ja pysyy.

Miten päädyin toukokuusta kertovaa runoon, onhan viikon teemana keltainen. Assosiaatio on aika selkeä. Aikakone lauloi aikoinaan Keltaisesta toukokuusta, siitä tämä ajatus sitten lähti. Tästä pääset nauttimaan viidentoista vuoden takaisista tunnelmista.

tiistai 29. marraskuuta 2011


                                KELTAINEN KIRJASTO

Aurinkoinen tervehdys kirjojen ihmeellisestä maailmasta. Keltainen kirjasto on Tammen kustantama ulkomaiseen käännöskirjallisuuteen keskittyvä kirjasarja. Sarja syntyi 50-luvun alussa, Tammen silloisen johtajan Jarl Hellemanin aloitteesta, paikkaamaan suomen kehnoa uusien käännöskirjojen valikoimaa. Ensimmäinen teos oli Alan Patonin Liian myöhään vesipääsky (1953). Keltainen kirjasto on Suomen keräillyimpiä sarjoja, ja harvinaisimpien teosten hinnat liikkuvat useissa kymmenissä euroissa. Sarjasta on ilmestynyt tähän mennessä jo 427 teosta, ja matka senkun jatkuu. 


ILOINEN KELTAISEN KIRJASTON LUKIJA!
Monia Nobelin palkinnon saaneita kirjailijoita julkaistiin sarjassa kauan ennen heidän voittoaan. Sarjassa on ilmestynyt useita Doris Lessingin, Ernest Hemingwayn ja Jose Saramagon teoksia. Esimerkiksi James Joycen Odysseus ja J.D. Salingerin Sieppari ruispellossa koristavat sarjan merkittävimpien julkaisujen rivistöä.


Nostan tässä esiin pari itselleni läheistä kirjaa, joiden kirjoittajat minulla on ollut lisäksi kunnia tavata. John Irwingin Ystäväni Owen Meany (1989) kertoo pienestä lyhytkasvuisesta pojasta, jonka koko elämä kulkee hänen ennalta näkemäänsä kohtaloa kohti. Kirja on huumorilla höystetty kasvukertomus, joka saa pohtimaan elämän rajallisuutta ja tekemiemme valintojen merkitystä.
John Irwing Helsingissä 2010

Jose Saramagon Toinen minä kertoo Tertuliano Maximo Afonso -nimisestä miehestä, joka huomaa elokuvaa katsoessaan erään näyttelijän olevan täydellinen kopio itsestään. Tarina on paikoin hyvin jännittävä ja ja muuttuu yhä omituisemmaksi. Saramago on loistava tarinan kertoja.

Mainitsen vielä muutaman teoksen, joita en ole lukenut ja jotka ovat lukulistani kärjessä. Ensimmäinen on Gertrude Steinin kirjoittama Alice B. Toklasin omaelämänkerta. Stein piti 1900- luvun alkupuolella Pariisissa kirjallista salonkia naisystävänsä Toklasin kanssa. Salongin vieraisiin kuuluivat mm. Hemingway ja James Joyce. Peter Nadasin Muistelmien kirja 1 ja 2 kiinnostavat myös kovasti. Nadasin kirjat sijoittuvat kommunistiseen Unkariin ja DDR:ään.


Olette siis jaksaneet lukea tekstin tänne asti rakas lukija. Kun masentaa ja aurinko ei paista, tarttukaa rohkeasti (Keltaisen kirjaston) kirjaan ja taas loistaa tuo keltaisista kultaisin taivaankappale. 

Aurinko laskee Hiekkaharjussa.

                                                                                

                                                                                                                                                

maanantai 28. marraskuuta 2011

Keltainen,keltaisempi, keltaisin!

Noniin, on minun aikani aloittaa blogimme teemaviikot. Voin lyhyesti kertoa itsestäni tässä aluksi. Eli olen Oona ja kuten profiilissani käy ilmi, valmennan joukkuevoimistelua. Olen itse myös harrastanut kyseistä lajia (liian :D) monta vuotta, joten rakkauteni lajiin ei ole lakannut, eikä varmasti lakkaakaan! Eilenkin palasin Tampereelta voimistelukilpailuista, nyt on tämän syksyn kilpailut kilpailtu ja hyvä fiilishän jäi varmasti kaikille meistä! Tällä hetkellä opiskelen Kauniaisissa Työväen Akatemiassa kirjoittamista ja tämä syksy on myös koulun osalta ollut oikein hieno. Koulu maistuu liiankin hyvältä, mutta se taitaakin olla ihan positiivista :) (jos mieleenne nyt juolahti kysymys mikä on Työväen Akatemia, voitte ottaa selvää TÄÄLTÄ )

Nyt voisinkin tylsän elämäni jälkeen siirtyä tämän viikon väriin, joka on KELTAINEN!


Keltainen. Mitä teille tulee mieleen keltaisesta?

Keltaisesta minulle tulee ensimmäisenä mieleen aurinko ja kesä. Viime kesä, josta jäi muistoksi rumat varpaankynnet. Älkää käyttäkö huonoja kenkiä festareilla, jos ette halua mustia varpaankynsiä!Lukijat: Mikä oli viime kesän paras muisto?

Tulevaan kesään taas on aivan liian pitkä aika. Pitää kestää kylmä talvi ja kevätkin vielä. Lukijat:Mitä teillä on suunnitteilla ensi kesäksi?

Tähän väliin vähän ”värillistä” musiikkia, joka kannattaa kuunnella. :)

http://www.youtube.com/watch?v=9mWLig0s_9k

kuunnelkaa, hyvät ihmiset, Pendulumia <3

Keltainen. Voin kertoa hieman omasta punaKELTAISESTA sydämestäni. Elikkäs seuraan innolla jääkiekon SM-liigaa, erityisesti Jokereiden pelejä. Minut on kasvatettu Jokeri-faniksi ja olenkin pienestä asti ollut innokas kiekkotyttö. Jokerien kokoonpanot ovat muuttuneet kovasti vuosien aikana ja nykyään juuri ketään ”vanhaa” löytyy kentältä. Rakastuin Ville Peltoseen, Jokerien kultakypärään eli kapteeniin, joka toimi Jokereilla vuodet 2001-2003.( Tällä hetkellä Peltonen kuitenkin pelaa ikävä kyllä Hifkissä, joka voitti viime vuonna Suomen mestaruuden.)
Jokereita valmentaa tällä kaudella Erkka Westerlund ja joukkue onkin tilatoissa neljäntenä. Ensi viikon maanantaina käydään taas taisto Stadin herruudesta Hartwall areenalla kun Jokerit kohtaa Hifkin. Tätä matsia ei voi sivuuttaa, joten itse lähden kohti Areenaa viikon päästä katsomaan kuinka käy ;) Onko jollain lukijalla ennustuksia kuinka peli päättyy? Itse uskon ja toivon että pedot voitetaan; )

Keltainen väri on myös hyvin lähellä kultaista. Kultainen puolestaan on voittajien väri. Se on myös toinen seuramme Sport Club Vantaan väri. Jos joku on kiinnostunut joukkuevoimistelusta tai haluaa lapselleen harrastuksen, tutustukaa sivuihin ja ottakaa yhteyttä. Mainostan tätä vain tämän kerran, mutta meillä on seurallamme Avoimien ovien viikot, joten kiinnostuneet : tervetuloa :)
Nyt on aika lopettaa, keltainen väri on tässä ollut hieman vaikea, mutta muistakaa kommentoinnissa, että sen tulee säilyä hyvässä hengessä! Mielipideasioista ei voi kiistellä, mutta mielipiteitään voi ilmaista :) Keskustelua kehiin toverit!



<3: Oona


ps. en tiedä oliko tässä tekstissä nyt mitään järkeä :D onneksi Saunalahden ihanissa laama-mainoksissa on järkeä!

torstai 24. marraskuuta 2011

Parahin harmaudesta kärsivä kansa!

On ilo ja kunnia aloittaa tämä blogi. Tavoitteemme on piristää ihmisten harmaata ja kiireistä elämää tai vaihtoehtoisesti ankeuttaa turhan positiivista asennetta.Etsimme inspiraatiota teksteihimme viikoittain vaihtuvista väriteemoista. Lisäksi toivomme sinulta, rakas lukijamme, assosiaatioita ja ideoita, joita kunkin viikon väri sinussa herättää. Kommentointi on vapaata kaikille, mutta voit myös lähettää palautetta ja ehdotuksia blogimme sähköpostiin: maalaanmaailmani at gmail.com

Tässä meillä onkin tulevien viikkojen värikartta:

vko 48: Keltainen
vko 49: Sininen  
vko 50: Punainen
vko 1: Valkoinen
vko 2: Vihreä
vko 3: Yhteinen teema;Tähän voit SINÄ vaikuttaa
vko 4: Musta
vko 5: Violetti
vko 6: Ruskea
vko 7: Vaaleanpunainen
vko 8: Oranssi
vko 9: Yhteinen teema; Tähänkin voit vaikuttaa

Tervetuloa, rakkaat toverit, viihtymään kanssamme sävyjen sinfoniaan!



Kunnioittavasti Teidän,
Elina, Johanna, Jukka, Kirsi ja Oona