torstai 2. helmikuuta 2012

Violetin kuplavolkkarin kohtaaminen

Hyvät lukijat! Tämä on tarina violetista kuplavolkkarista, vuosimallia vanha ja tarina on tosi.
Eräänä kauniina päivänä nuori, hiljattain täysi-ikäisyyden saavuttanut tyttö pyöräili kohti kaupungin keskustaa. Lompakossa kiilteli uutuuttaan väliaikainen ajokortti, mutta kulkuneuvona oli silti polkupyörä.

Auringon lämpö ja kirkaan sininen taivas heijastelivat pyöräilijän mielialaa ja liputtivat kirkkaasti tulevaisuuden avointen ovien puolesta. Tyttö oli jo liki määränpäätään, kun violetti kuplavolkkari sai vauhdin hiljentymään. Siinä se oli, parkkeerattuna ison parkkipaikan reunimmaiseen ruutuun, renkaat ruttuun ajettuna katukivetystä vasten. Näky oli surullinen. Suuri, hatarin tikkukirjaimin kirjoitettu ja takaikkunaan teipattu lappu ”MYYTÄVÄNÄ” korosti kulkuneuvon matkan saavuttaneen määränpäänsä nykyisen omistajan elämän tiellä.

Tyttöön pieni, violetti ja yksinäinen auto isolla parkkipaikalla teki vaikutuksen. Se sai tytön pysäyttämään pyörällä ajonsa ja tarkastelemaan autoa lähietäisyydeltä. Auto sai sydäntä pakahduttavan voimakkaan tunteen aikaan pehmeän pyöreällä muodollaan ja alitajunnassaan tyttö kuvitteli auton olevan juuri häntä varten.

Auringon säteet heijastuivat maailman kauneimman auton konepelliltä, ja vaikka ruoste kiipesi auton helmoja pitkin ja pyöreät lamput olivat pölystä sameana, istuinten ruskea kangas kulunut ja sivupeilit kääntäneet selkänsä ulkomaailmalle, kuplavolkkari sai tytön haaveilemaan. Tytön mielikuvitus väritti kuvaa tytöstä ajelemassa kaupungin kaduilla violetilla kuplavolkkarillaan, seuranaan ystäviä ja määränpäänä tuntematon.

Kesken jääneen matkan oli kuitenkin jatkuttava, ja tyttö jätti haikein, mutta toiveikkain mielin kuplan lämmittelemään kesän lämpöön. Mielessään hän ajatteli, että auto tulisi olemaan hänen ja päätti ottaa asian puheeksi myöhemmin kotiväen kanssa. Pyöräillessään haaveet valtasivat tytön ajatukset uudelleen ja vahvistivat violetin kuplan kuuluvan hänen elämäänsä ja kuljettavan häntä eteenpäin kohti tulevaisuutta.

Tapahtui kuitenkin toisin, violetti kupla ei koskaan päätynyt tytölle, koskaan ei soitettu ja kysytty myyntihintaa – ”ei kuulemma kannattanut ostaa noin vanhaa autoa ja varaosiakin oli vaikea saada tai ne tulisivat todella kalliiksi”. Tytön taipuessa uskomaan asiasta enemmän tietäviä, oli luovuttava innostuksesta ja haaveista, jotka olivat yltäneet jo suunnitelmien tasolle vaikka vahvatahtoista tyttöä se kirpaisi.

Hiukan myöhemmin kupla oli edelleen paikallaan, lappu ikkunassaan ja hylättynä parkkipaikan nurkkaan. Koskaan ei selvinnyt, miten kuplan elämä jatkui. Päätyikö se romuttamon kautta autojen hautausmaalle, varaosiksi vai uuden omistajan elämän iloksi.


http://media.photobucket.com/image/purple%20car/carpoolqueen/purplecarpool.jpg?o=172