perjantai 2. joulukuuta 2011

Keltainen mielikuvaharjoitus

Tämä on keltainen mielikuvaharjoitus. Ole hyvä ja lue ohjeen kaikki numeroidut kohdat ennen kuin aloitat. Mitä hitaammin etenet, sitä paremmin harjoitus onnistuu.

1. Klikkaa play-painiketta. Sulje silmät ja kuuntele musiikkia. Anna aikaa itsellesi.
2. Mieti mielessäsi keltaista väriä. Täytä verkkokalvosi mielikuvituskeltaisella. Anna musiikin huuhdella silmiäsi.
 3. Kun olet uppoutunut keltaiseen, avaa silmät. Lue runo hitaasti.
 4. Katsele valokuvaa. Mieti, millaisia tuntemuksia nämä kolme elementtiä herättävät sinussa. Kuuntele itseäsi.
5. Jos suinkin kykenet, jaa ajatuksesi kanssani. Kirjoita ne kommenttilaatikkoon sivun alareunassa. Muoto on vapaa.


 



sulava
sateenkaari nurmikolla
hiivit varpaisillasi minua vastaan
älä herätä sateenkaarta

kissaa tarkkaillessa 
nostan leukaa aavistuksen
kuulostelen peilistä
päästäisen hyräilyä

kirpeän, raivoisan talven 
liiallisen yrittämisen
  armahdus sohvan sylissä
ravistellen.



Rakkaudella,
Elina.

torstai 1. joulukuuta 2011

Keltainen mielikuva



Verhon raosta kiilautuu valonsäde, joka saa suljetut silmäluomeni aistimaan auringon lämmön keltaisena hehkuna. Olen hereillä, mutta en aivan vielä halua aukaista silmiäni uuteen päivään. Tunnen energian hiljalleen virtaavan unesta raukeisiin jäseniini, pysyttäydyn kuitenkin vielä hetken peiton verhoamissa lämpimissä unikuvissa.

Keltainen herätyskelloni näyttää yhdeksää, juuri sopiva aika nousta. Tunnen oloni hyvin levänneeksi. Kävelen ikkunaan ja päästän auringon säteet koko ikkunan leveydeltä sisään vetämällä verhot syrjään. Avaan tuuletusikkunan, ja aamussa tuoksuu kesä; vastaleikattu nurmikko, kivitalon seinistä hehkuu auringon niihin varastoima lämpö ja taivaan sinisyyttä vasten lentää sitruunaperhonen.

Nautin hetken kadun hiljaisuudesta, ja käännyn keittämään kahvia. Kurotan astiakaapista keltaisen jumbokuppini, jonka kaadan täyteen. Aamu ei olisi mitään ilman kahvia, ja sen herättävää vaikutusta. Täydelliseksi hitaan aamun tekee sanomalehti, jonka haen postiluukusta ja asennoidun kahvini seurassa ottamaan maailman tapahtumat vastaan.

Avonaisesta ikkunasta kuuluu lintujen laulua. Kadulla pikku poika huutaa haluavansa isona keltaisen auton. ”Keltainen on niin iloinen väri”, poika kuuluu toteavan. Naurahdan ja hymähtelen hyväntuulisena pojan sanoille. Uuden päivän alku, täydellinen aamu ja kiireettömyys. Keltainen mielikuva, joka antaa hetken hengähtää tämän vuodenajalle ominaisen harmaan ankeuden, ainaisen kiireen ja pimeyden keskellä.


Elämme parhaillaan vuoden syvintä kaamosaikaa, ja valon vähyys vaikuttaa vireystilaamme, ainakin omaani. Etenkin aamut ovat kaamosaikaan kovin raskaita allekirjoittaneelle ja pimeys painaa hartiat kumaraan. Toivon mielikuvan edes hiukan piristävän myös teitä arvoisat lukijat, jotta jaksamme yhdessä nämä pimeät aamut ennen kuin kevään valo taas saapuu!



keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Keltainen toukokuu..

Toukokuun sade

Niin kylmä tuuli nousi ulapalta
ja rankka sadekuuro kastoi maan.
Nyt kadut siintää lammikoiden alta,
ja nurmi väikkyy suloisemmin vaan.
Pois yli kirkastuvan puiston lentää
jo huimakutri parvi pilvien,
mut ihanimman siipeen vielä entää
keväisen päivän kulta viimeinen.

Se hehkuu nyt, se häipyy sineen hentoon,
taas helläks helenee ja joutsenlentoon
se kohoo yli vihertävän maan,
niin taivaallinen loiste saattonaan,
ma että mykkänä ja hurmaantuen
sen tiestä oman kohtaloni luen,
ja silmin kyynelien kastamin
en enää muista miksi nyyhkytin.

-Saima Harmaja-

Saima Harmaja oli ensimmäinen kosketukseni runouteen. Kaksitoistavuotiaana sain lahjaksi teoksen Kootut runot, jonka luin haltioituneena. Halusin lukea lisää! Suuntasin siis kirjastoon ja löysin Saiman päiväkirjoista koostetun kirjan Palava sydän ja ahmin sen melkein yhdeltä istumalta. Enkä varmasti ollut ainoa tuon ikäinen tyttö, joka kuvitteli oman elämänsä Saiman elämän kaltaiseksi. Pettymys oli suuri kun en koskaan saanut mitään flunssaa tai mahatautia vakavampaa tautia osakseni.

Eikä kiinnostukseni Saima Harmajan runoihin ole kadonnut mihinkään vaikka joukkoon mahtuu paljon myös muiden runoilijoiden tuotantoa. Joskus se ensirakkaus vain on ja pysyy.

Miten päädyin toukokuusta kertovaa runoon, onhan viikon teemana keltainen. Assosiaatio on aika selkeä. Aikakone lauloi aikoinaan Keltaisesta toukokuusta, siitä tämä ajatus sitten lähti. Tästä pääset nauttimaan viidentoista vuoden takaisista tunnelmista.

tiistai 29. marraskuuta 2011


                                KELTAINEN KIRJASTO

Aurinkoinen tervehdys kirjojen ihmeellisestä maailmasta. Keltainen kirjasto on Tammen kustantama ulkomaiseen käännöskirjallisuuteen keskittyvä kirjasarja. Sarja syntyi 50-luvun alussa, Tammen silloisen johtajan Jarl Hellemanin aloitteesta, paikkaamaan suomen kehnoa uusien käännöskirjojen valikoimaa. Ensimmäinen teos oli Alan Patonin Liian myöhään vesipääsky (1953). Keltainen kirjasto on Suomen keräillyimpiä sarjoja, ja harvinaisimpien teosten hinnat liikkuvat useissa kymmenissä euroissa. Sarjasta on ilmestynyt tähän mennessä jo 427 teosta, ja matka senkun jatkuu. 


ILOINEN KELTAISEN KIRJASTON LUKIJA!
Monia Nobelin palkinnon saaneita kirjailijoita julkaistiin sarjassa kauan ennen heidän voittoaan. Sarjassa on ilmestynyt useita Doris Lessingin, Ernest Hemingwayn ja Jose Saramagon teoksia. Esimerkiksi James Joycen Odysseus ja J.D. Salingerin Sieppari ruispellossa koristavat sarjan merkittävimpien julkaisujen rivistöä.


Nostan tässä esiin pari itselleni läheistä kirjaa, joiden kirjoittajat minulla on ollut lisäksi kunnia tavata. John Irwingin Ystäväni Owen Meany (1989) kertoo pienestä lyhytkasvuisesta pojasta, jonka koko elämä kulkee hänen ennalta näkemäänsä kohtaloa kohti. Kirja on huumorilla höystetty kasvukertomus, joka saa pohtimaan elämän rajallisuutta ja tekemiemme valintojen merkitystä.
John Irwing Helsingissä 2010

Jose Saramagon Toinen minä kertoo Tertuliano Maximo Afonso -nimisestä miehestä, joka huomaa elokuvaa katsoessaan erään näyttelijän olevan täydellinen kopio itsestään. Tarina on paikoin hyvin jännittävä ja ja muuttuu yhä omituisemmaksi. Saramago on loistava tarinan kertoja.

Mainitsen vielä muutaman teoksen, joita en ole lukenut ja jotka ovat lukulistani kärjessä. Ensimmäinen on Gertrude Steinin kirjoittama Alice B. Toklasin omaelämänkerta. Stein piti 1900- luvun alkupuolella Pariisissa kirjallista salonkia naisystävänsä Toklasin kanssa. Salongin vieraisiin kuuluivat mm. Hemingway ja James Joyce. Peter Nadasin Muistelmien kirja 1 ja 2 kiinnostavat myös kovasti. Nadasin kirjat sijoittuvat kommunistiseen Unkariin ja DDR:ään.


Olette siis jaksaneet lukea tekstin tänne asti rakas lukija. Kun masentaa ja aurinko ei paista, tarttukaa rohkeasti (Keltaisen kirjaston) kirjaan ja taas loistaa tuo keltaisista kultaisin taivaankappale. 

Aurinko laskee Hiekkaharjussa.

                                                                                

                                                                                                                                                

maanantai 28. marraskuuta 2011

Keltainen,keltaisempi, keltaisin!

Noniin, on minun aikani aloittaa blogimme teemaviikot. Voin lyhyesti kertoa itsestäni tässä aluksi. Eli olen Oona ja kuten profiilissani käy ilmi, valmennan joukkuevoimistelua. Olen itse myös harrastanut kyseistä lajia (liian :D) monta vuotta, joten rakkauteni lajiin ei ole lakannut, eikä varmasti lakkaakaan! Eilenkin palasin Tampereelta voimistelukilpailuista, nyt on tämän syksyn kilpailut kilpailtu ja hyvä fiilishän jäi varmasti kaikille meistä! Tällä hetkellä opiskelen Kauniaisissa Työväen Akatemiassa kirjoittamista ja tämä syksy on myös koulun osalta ollut oikein hieno. Koulu maistuu liiankin hyvältä, mutta se taitaakin olla ihan positiivista :) (jos mieleenne nyt juolahti kysymys mikä on Työväen Akatemia, voitte ottaa selvää TÄÄLTÄ )

Nyt voisinkin tylsän elämäni jälkeen siirtyä tämän viikon väriin, joka on KELTAINEN!


Keltainen. Mitä teille tulee mieleen keltaisesta?

Keltaisesta minulle tulee ensimmäisenä mieleen aurinko ja kesä. Viime kesä, josta jäi muistoksi rumat varpaankynnet. Älkää käyttäkö huonoja kenkiä festareilla, jos ette halua mustia varpaankynsiä!Lukijat: Mikä oli viime kesän paras muisto?

Tulevaan kesään taas on aivan liian pitkä aika. Pitää kestää kylmä talvi ja kevätkin vielä. Lukijat:Mitä teillä on suunnitteilla ensi kesäksi?

Tähän väliin vähän ”värillistä” musiikkia, joka kannattaa kuunnella. :)

http://www.youtube.com/watch?v=9mWLig0s_9k

kuunnelkaa, hyvät ihmiset, Pendulumia <3

Keltainen. Voin kertoa hieman omasta punaKELTAISESTA sydämestäni. Elikkäs seuraan innolla jääkiekon SM-liigaa, erityisesti Jokereiden pelejä. Minut on kasvatettu Jokeri-faniksi ja olenkin pienestä asti ollut innokas kiekkotyttö. Jokerien kokoonpanot ovat muuttuneet kovasti vuosien aikana ja nykyään juuri ketään ”vanhaa” löytyy kentältä. Rakastuin Ville Peltoseen, Jokerien kultakypärään eli kapteeniin, joka toimi Jokereilla vuodet 2001-2003.( Tällä hetkellä Peltonen kuitenkin pelaa ikävä kyllä Hifkissä, joka voitti viime vuonna Suomen mestaruuden.)
Jokereita valmentaa tällä kaudella Erkka Westerlund ja joukkue onkin tilatoissa neljäntenä. Ensi viikon maanantaina käydään taas taisto Stadin herruudesta Hartwall areenalla kun Jokerit kohtaa Hifkin. Tätä matsia ei voi sivuuttaa, joten itse lähden kohti Areenaa viikon päästä katsomaan kuinka käy ;) Onko jollain lukijalla ennustuksia kuinka peli päättyy? Itse uskon ja toivon että pedot voitetaan; )

Keltainen väri on myös hyvin lähellä kultaista. Kultainen puolestaan on voittajien väri. Se on myös toinen seuramme Sport Club Vantaan väri. Jos joku on kiinnostunut joukkuevoimistelusta tai haluaa lapselleen harrastuksen, tutustukaa sivuihin ja ottakaa yhteyttä. Mainostan tätä vain tämän kerran, mutta meillä on seurallamme Avoimien ovien viikot, joten kiinnostuneet : tervetuloa :)
Nyt on aika lopettaa, keltainen väri on tässä ollut hieman vaikea, mutta muistakaa kommentoinnissa, että sen tulee säilyä hyvässä hengessä! Mielipideasioista ei voi kiistellä, mutta mielipiteitään voi ilmaista :) Keskustelua kehiin toverit!



<3: Oona


ps. en tiedä oliko tässä tekstissä nyt mitään järkeä :D onneksi Saunalahden ihanissa laama-mainoksissa on järkeä!