torstai 19. tammikuuta 2012

Muistan

Muistan raidallisen hiekkaämpärin, pohjaväriltään valkoisen ja kyljissä punaisia, vihreitä ja keltaisia raitoja. Muistan pienen tummanpunaisen polkupyöräni, jolla ajelin ympyrää talon pihassa ja jolta riisuttiin apupyörät taitojeni karttuessa. Luullakseni se oli ilon päivä minulle ja vanhemmilleni.
Kaikkein parhaiten kuitenkin muistan samassa ja viereisessä talossa asuvat kaverit, joiden kanssa leikimme ”Inkkari”-puistossa. Muistan puusta rakennetut tii´piit, keinut ja jännittävän kuusimetsän puiston laidalla.

Muistan, että vietimme paljon aikaa syvän vihreän metsän polkuja samoillen, salainen paikkamme oli itsenimeämämme laulukallio, johon pääsi talomme pihan reunalta alkavasta metsästä polkua pitkin. Rakentelimme käpylehmiä ja mielikuvituksemme turvin leikimme erilaisia leikkejä ja lauloimme, joskus muistan meillä olleen eväätkin mukana. Minulla oli keltainen, muovinen ja litteä juomapullo täynnä punaista mehua ja muutama keksi punakantisessa rasiassa. Se oli oma maailmamme, eikä sinne eksynyt kukaan – ainakaan aikuiset.

Muistan myös vaaleanpunaisen hyppynarun ja keltapunaisen twist-narun, joiden parissa saatoimme kuluttaa useita tunteja hypäten erilaisia sarjoja vuoroa vaihdellen. Enää en muista sarjoja, mutta aina ne alkoivat yhdellä hypyllä siitä vaikeutuen ja hyppyjen lukumäärä lisääntyi. En tiedä onko twist-naruja enää olemassakaan, mutta se oli siis kumilenkki jättikoossa. Ideana oli, että nauhan molempiin päihin mentiin seisomaan ja nauha asettiin nilkkojen ympärille, jotta väliin jäi tilaa vuorossa olevalle hyppiä. Nauhan osat saattoivat olla jalkaterien päällä, alla ja nilkkojen ympärillä, tästä piti sitten vapautua hyppäämällä. Tässäkin oli monenlaisia sarjoja ja hyppyjä, joista selvittyään piti suorittaa seuraava, vaikeampi hyppy. Ja jos epäonnistui vuoro siirtyi toiselle leikkijälle.

Yllättävän paljon muistan, kun ryhdyin muistelemaan. Vieläkin voi melkein tuntea vuodenaikojen vaihtelut. Muistan, että vietimme paljon aikaa ulkona, joten säällä oli suuri merkitys. Edellä kuvaamani, kun yleensä oli helpompi toteuttaa keväällä tai kesällä. Usein odotettiin lumien sulamista, jotta päästään pihaan hyppäämään narua. Odotettiin myös kesää metsä- ja pyöräretkineen. Vaikka talvella laskimme mäkeä, hiihdimme ja luistelimme jos ei ollut liian kylmä, ovat parhaiten mieleen jääneet silti kevään ja kesän leikit.

Kuva bongattu täältä




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti